Tämän kertaisesta postauksesta tulee varmasti hyvin sekava. Meinasin kertoilla tuota menneisyyttäni. Olen sitä jo erinäisten laihdutusoppaiden avulla käynyt läpi ja rohkaistuin lopulta tännekin jotain kirjoittamaan. Itseasiassa on monesti käynyt mielessä, että tämä pitäisi kirjoittaa, mutta sitten aina livistänyt ja kirjoittanut jotain ihan muuta :) Mie kun uskon, että pysyvää muutosta ei voi tehdä ilman miettimättä miksi sitä ollaan lihottu ja miksi aiemmat kerrat eivät ole onnistuneet. Tätä on nyt parin viikon ajan tuskallisesti mietitty, ei nyt ihan koko ajan mutta prosessi päällä. Kyyneliä on vuodatettu, mutta myös hymyä ja iloisuutta on saatu kokea. Harvoin se oma suhtautuminen painoon on mitenkään tasapainoinen :)

Mutta siis jostakin on aloitettava.. Olen siis 25-vuotias tällä hetkellä ja ensimmäiset mielikuvat ylipainosta ovat viidenneltä/kuudennelta luokalta eli minun laskupään mukaani se tekee oikeastaan enemmän vuosia lihavana kuin normaalipainoisena. Tämä oli alussa järkyttävää huomata, jotenkin tuota ajankulumista ei ole niin ajatellut. Miksi sitten se paino lähti nousuun tuolloin ala-asteen lopulla?? tätä olen kovasti miettinyt ja mitään kovinkaan hyvää syytä ole huomannut. Semmoinen normaali liikkuminen jäi "aikuistumisen" alkaessa. Välitunneilla seisoskeltiin paikoillaan aiempien leikkimisten sijaan. Koulumatka lyheni. Sitä otti enemmän vastuuta omista syömisistään ja kivempihan se on syödä kaikkea vähemmän terveellistä. Harmi kun asiasta on jo niin monta vuotta ettei enää niin kovin hyvin muista. Löysin vanhan päiväkirjani sitten yläaste ajoilta ja silloin paino oli siinä 85 tienoilla eli kyllähän tuota massaa ollut jo paljoltikin. Päiväkirjasti käynyt myös hyvin ilmi, että asialla on koitetty tehdä jopa jotain ja olen erittäin ylpeä itsestäni metodista mitä olen käyttänyt. eli vähentänyt makeaa ja lisännyt liikuntaa. Sentään sen verta tervettä järkeä päässä ollut :) Mutta mielenkiintoista siksakkia tuo miun paino kyllä mennyt vuosien aikana.

Sitten olen pohtinut tätä aiempaa painonpudotustani, jossa onnistuin tiputtamaan painoni johonkin 73 kg kunnes se lähti siitä nousuun ja aika nopeasti. Siihen löytyykin sitten monenmoista syytä ja toista, joita en lähde tähän pohtimaan. Ne olen itselleni käynyt läpi ja nyt olen paremmin valmistautunut hoikempaan minään. Ainakin toivon näin, vaikka edelleen onkin paljon työstettävää. Nyt meinasin laittaa sitten lopulta semmoisen hälytysrajan, jonka jälkeen tehdään muutoksia, jos hairahdettu taas terveellisemmästä elämästä. Se kuinka paljon tämä raja on on vielä auki, koska en tiedä mikä on se hyvä paino johon jäädä. Sitä mietitään sitten myöhemmin lisää.

Olen nyt huomannut itsessäni, että olen tullut ahneeksi painonpudotuksen kanssa. Tahtoisin niin kovasti jo eroon näistä 9 alkuisista luvuista ja tahtoisin vaan nopeasti päästä 8 alkuisiin. En tiedä mikä se tässä oikein on, kun kuitenkin tajuaa että kiirettä ei ole ja hitaasti tulee parempia tuloksia. Nyt kun jaksaisi vain maltilla jatkaa. Kai se olisi se, että sitten reilut 10 kiloa hävitetty kun 80-luvulle pääsee ja jäljellä on enää 20 kg.. puoliväli lähenee silloin.. Mutta koitetaan nyt mennä vain päivä kerrallaan ja elää joka päivä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua :) ja tavoitteena on, että 90 kg raja menee rikki vasta elokuussa, joten aikaa on.