Tahtoisi niin kovasti lähteä juoksemaan. Pelkää kuitenkin, että ei nilkat ja polvet kestäisi, joten koittaa estää itseään vielä. Toisaalta koittaa järkeillä, että se voisi olla turvallista tuossa lähimetsäpolulla. Nilkkani olen kerran aiemmin jo nyrjäyttänyt ja pelkään senkin puolesta. Yritän keskittyä siihen, että kyllä tässä on vielä aikaa juoksennella metsässä vaikka en sitä juuri nyt tekisikään.

Toinen himotuksen aihe onkin sitten suklaa, eilen mieliteko kasvoi niin isoksi, että pakko oli ostaa moista. Söin sitten onnellisena koko pienen levyn ja olo oli hyvä koko loppu illan. Taisi kyllä ennemmin olla hiilihydraattien puutetta ja muutenkin vaan liian suuri puutos energiasta, joka ajoi syömään sitä suklaata.

Päätin tässä pitää tauon tuosta laskurista, ainakin viikonloppu mennään ilman sitä ja vaa'allekaan ei hypitä ennen maanataina. Sitten mietitään asiaa uudelleen.