Kaikkea mielenkiintoista sitä oppii, kun alkaa kiinnittää tarkemmin niin omaan kuin muiden käyttäytymiseen syömiseen liittyen. Ihmettelee semmoista alitajunnaista pakkoa, että kun vieras tulee käymään niin pitäisi hänelle olla jotain tarjottavaa. Tässä kävin eilen kaverin luona saunassa ja tämän jälkeen hän liki pakonomaisesti tarjosi kaikkea mitä kaapista löytyi. :) Miksi sitä pitää mitään tarjoilla, jos siitä ei ole erikseen sovittu, eilenkin minusta missään oltu puhuttu mitään syömisestä. Mikä meitä vaivaa, kun vieras ei voi käydä kylässä ilman että häntä hukutettaisi ruokaan. Tietty eri asia on jotkin juhlat ja ehkä pitemmän matkan takaa tulleet vierailijat sekä tietty sovitut kahvikestit, tällöin näihin voi varautua jo etukateen. Yleensä sitä on syönyt ihan normaalisti eikä ees odota tarjoilua kun kaverin luokse menee käymään. Mutta pakko myöntää kyllä sitä itsekin välillä tähän sortuu :)
Toinen asia on töissä olevat kakut ja muut syömiset mitä kummastelen. En ymmärrä mikä pakko se olisi niitä syödä, jos mielummin vaikka söisi hedelmää kahvitauollaan. Jos ei kakkua ota, niin sitä sitten suuremmalla joukolla ihmetellään, että miksi se ei nyt syö ja asiaa saa selittää isommaltikin. Ja spekuloinnit mahdollisesta laihdutuskuurista heti itse kielletään sanomalla että voihan sitä nyt palan syödä tai ethän sitä laihdutusta tarvitse. Tartoisi semmoisen ison kortin, jossa lukisi, että syön mielummin terveellisesti ja, että syön kakkua jos sitä tekee mieli. Tänään töissä jouduin tämmöisen kakkutuputukseen, päätin pienen palan ottaa, kun tiesin kokemuksesta pääseväni helpommalla näin tehdessäni. Tunnen suurta sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat tästä syystä syömään vuosien aikana monta monituista kakkua, itse kuitenkaan haluamatta näin tehdä.
Tällä viikolla olen sitten muuten tarkkaillut tätä omaa jokapäivästä syömistä. Suuri ongelma minulla on, että syön aivan liian nopeasti ja en tajua sitten ajoissa olevani täynnä. Mahdollisesti syön liikaakin tästä syystä. Olen koittanut tarkkailla missä tilanteissa syön nopeasti ja miksi. Olen jonkinlaisia havaintoja tehnytkin, jotenkin tuo syöminen tuntuu olevan suorittamista, joka pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti alta pois. Minä joka olen onnistunut lopettamaan suorittamisen liki kaikessa muussa elämisessä koen, että minun täytyy suorittaa syödessä!! Tästä kun vielä oivaltaisi mistä moinen ajatus on päähän takertunut. Myös olen huomannut, kun syön yksin syön vielä nopeammin kuin seurassa syödessäni (vaikka ei noilla suura eroa ole kuitenkaan). Yksi ollessa varmasti syynä on se, että tahtoo nopeasti pois tilanteesta joka jossain määrin tuottaa häpeää eli syöminen ihmisten nähden. Minuun kuten varmaan useaan ylipainoiseen on päänsisälle piintynyt sääntö, ettei muiden nähden saisi syödä. Tämänkin rikkomiseen on tehty töitä pieniä askelia :) Noh olen koittanut tällä viikolla sitten syödä hitaammin ja muutenkin syödä ihan ajatellen eikä vaan lappa ruokaa suusta. Vähän sitä voisi nauttiakin tuosta ruuasta. Monesti olen saanut itseni kiinni nopeasta syömisestä, kun en ole ajatellut ja ihan tietoisesti hidastanut vauhtia.
Kommentit